PINGVIINIEN ELÄMÄÄ KAPKAUPUNGIN ELÄINHOITOLASSA

Aurinkoisessa kolkassa Etelä-Afrikassa on erityinen eläintalo. Siellä elää maan äänekkäimpiä asukkeja, pingviinejä. Lääkärit ja vapaaehtoistyöntekijät SANCCOBIN lintuasemalla Kapkaupungissa, uurastavat yötä päivää jottei alueen pingviinit kuolisi sukupuuttoon. Tämä artikkeli kertoo eläinhoitolan arjesta, pingviinien elämästä, eläinlääkärien kiireisistä päivistä ja vapaaehtoistyöntekijöiden arvokkaasta työstä.

Afrikanpingviinit ovat uhanalaisia ja jos tällaisia ihmisiä ja eläinhoitolaa ei olisi, jossa pingviineitä hoidetaan kuntoon, koko afrikanpingviini laji voi kuolla sukupuuttoon.

Työntekijät hoitavat vaurioituneet, haavoittuneet ja nälkiintyneet linnut kuntoon ja vapauttavat ne takaisin luontoon. Eräs vapaaehtoistyöntekijä kertoi haastattelussa että on aivan upea nähdä kun parantuneet pingviinit pääsevät takaisin lajitoveriensa luo ja takaisin mereen, sinne minne ne kuuluvat.

Eläinhoitola tarjoaa kodin niille jotka syystä tai toisesta eivät voi palata takaisin luontoon. Monet linnut ovat olleet vuosikausia hoitolassa ja niistä on tullut hoitajien lellikkejä. Asukkaita hoitolassa on useita kymmeniä, ellei lähemmäs sata. Elämä on hektistä, sillä linnut tarvitsevat ruokaa, hoitoa ja hellyyttä vuorokauden ympäri. "Täällä eletään lintujen saippuaoopperaa ja mikään täällä ei ole mustavalkoista", sanoo eläinhoitolan lääkäri. Nämä ihmiset tekevät työtä suurella sydämellä ja he todella rakastavat tehdä kaikkensa näiden frakkipukuisten taapertajien hyväksi.

Eläinhoitolassa kamppaillaan elämästä ja kuolemasta, nahistellaan, muodostetaan suhteita, rakastutaan ja erotaan. Hoitolassa nähdään myös kolmiodraamaa, varkauksia; urokset varastavat toisista pesistä parhaimmat korret oman naaraan pesään jotta vaimo pysyisi tyytyväisenä.

Keskuksesta vapautetaan vuosittain satoja afrikanpingviinejä takaisin luontoon. Eteläisen Afrikan pingviinit tarvitsevat kaiken mahdollisen avun; kanta on vähentynyt hieman yli sadan vuoden aikana yli 90 prosenttia. Vuosisadan alussa, yli sata vuotta sitten pingviinejä oli miljoona paria, nyt niitä on ainoastaan 19000 paria. Afrikan pingviinit elivät ja lisääntyivät lukuisilla saarilla Etelä-Afrikan niemimaan ympärillä. Valitettavasti niiden kotisaaret ovat vuosien saatossa joutunet ihmisten kohteiksi. Pingviinit siirtyivät mantereelle mutta siinäkin oli omat ongelmansa. Pingviinien ja ihmisten elinympäristöt alkoivat olla liian lähekkäin. Kun pingviinien tila vähenee - ne yrittävät kasvattaa jälkeläisiään - aina vain vaarallisimmilla alueilla, kuten lähellä autoteitä, ravintoloita ja jopa sotilastukikohtia. Työntekijät etsivät vaarassa olevia pingviineitä kolme kertaa viikossa ja kuljettavat ne eläinhoitolaan. Jos pingviinit pesivät yhdyskuntansa ulkopuolelle, ne noudetaan hoitoeläintaloon. Pingviinit pitää viedä pois asuinalueilta, koska niitä kuolee todella paljon esimerkiksi autojen alle. Samoin villieläimet saalistavat pingviineitä. Liikenne ja pelkästään kotikoirat vammauttavat satoja pingviineitä vuosittain. Siksi pingviinien etsintä on hyvin tärkeää lajien pelastamiseksi. Joskus etsijät löytävät vanhempien hylkäämän munan ja sitten tuleekin kiire saada muna pian eläintaloon. Jos muna on elinkelpoinen, sitä pidetään ensin hautomossa ja sitten muna annetaan sijaisvanhemmille jotka hautovat munaa siihen asti että munasta kuoriutuu uusi pikkuinen pingviini.

Ennen kuin sijaisvanhemmille annetaan kallisarvoinen muna haudottavaksi, niiden pitää näyttää että ne ovat soveliaita sijaisvanhemmiksi ja hautojiksi eli niiden täytyy osoittaa olevansa hyviä sijaisvanhempia. Tämä tarkoittaa että pariskunnalle annetaan keinomuna haudottavaksi. Henkilökunta valvoo hoitavatko he keinomunaa kunnolla. Joskus pariskunta potkivat keinomunan ulos tai murskaavat sen mutta useimmiten he hautovat munaa täydet 40 päivää osoittaen näin olevansa kelvollisia sijaisvanhempia.

Hoitoeläintalossa on pitkään yhdessä ollut pariskunta herra Winston ja rouva Kia ja he ovat saaneet juuri ensimmäisen keinomunansa. He suorittavat sijaisvanhempien koetta. Jos he pärjäävät hyvin 40 päivää, heille saatetaan antaa oikean pingviinin muna haudottavaksi. Winston on elänyt hoitolassa koko ikänsä. Winstonia haudottiin hautomossa munassa ja kuoriuduttuaan se varttui aivan kesyksi eikä sitä voitu vapauttaa luontoon sillä siellä se ei olisi pärjännyt. Jotkut pingviinit kuten Winston vaativat ihmisten huomioita eikä niitä voi viedä pois, sillä ne eivät pärjää ilman ihmiskontaktia. Nykyään Winston ei ole enää halauksia kaipaava nuorukainen, se on nykyään ilkeähkö, arvonsa tunteva herra, joka pitää kurissa ja nuhteessa muita lintuja. Winston on täysikasvuinen ja sen vaistot ovat heränneet ja se haluaa kovasti isäksi. Sillä on vaimo ja pesäpaikka katsottuna ja sillä on oikea asenne. Se vahtii pesäänsä ja vaimoaan eikä päästä muita uroksia emäntänsä lähelle.

Winstonin vaimo Kia, hautoo keinomunaa pesässään ja Winston kantaa pesään ruohoja ja korsia, jopa niin paljon että Kialla on vaikeuksia olla pesässä. Winston vie siis työnsä äärimmäisyyksiin. Se raahaa materiaalia pesään aina tilaisuuden tullen, ja varastaa muista pesistä minkä ehtii. Kia ei näe enää pesästä ulos mutta Winston ei lopeta. Pian pesä tursuaa ruohoja ja korsia, niitä riittäisi helposti muidenkin pesiin. Winston on yksi hoitolan ahkerimmista pingviineistä.

Samaan aikaan hoitolan eläinlääkärillä on kiire pelastaa pieni poikanen. Pienen pingviinin turkki on tahriutunut öljyyn. Pikkuinen Slippy on vasta muutaman kuukauden vanha. Se löydettiin pingviiniyhdyskunnan laitamilta ja se tuotiin kiireesti hoitolaan. Slippyn turkista on 20 prosenttia öljyn peitossa. Vaikka määrä ei vaikuta suurelta, silti tilanne on aika vaikea, sillä Slippyn toinen kylki on aivan öljyn peitossa. Jos pingviinit saavat turkkiinsa öljyä, ne voivat kuolla ja vaikka ne saataisiin pelastettua, ne kärsivät kovasti. Jos linnuissa on suuria määriä öljyä se voi vahingoittaa pingviinien vedeneristystä ja ne voivat saada hypotermian. Kun pingviini on hypoterminen eli alilämpöinen, se ei pysty pyydystämään itselleen ravintoa ja saattaa kuolla nälkään.

Kun hoitolaan tuodaan öljyn tahrima lintu, alkaa linnun välitön hoitaminen. Joskus pingviini täytyy pestä todella monta kertaa kunnes se on puhdas. Pesemisessä on omat riskinsä. Pesussa käytetään erityistä rasvanpoistoon tarkoitettua ainetta, joka sitoo öljyn. Ensin lintu suihkutetaan rasvanpoistoaineella ja sitten se harjataan miedolla saippualla ja pehmeällä harjalla, yleensä hammasharjalla, joka on sopivan pehmeä. Harjaaminen ja puhdistaminen on vaarallista pienelle pingviinille. Eläinlääkärin ja hoitajien täytyy olla todella nopeita ja huolellisia. Yksi minuuttikin merkitsee paljon linnun pesemisessä. Kun lintua aletaan puhdistamaan öljystä, laitetaan aika muistiin. Lintua voi pestä ja harjata kerrallaan vain 25 minuuttia sillä sen jälkeen kylmettymisen vaara on todella suuri. Pesu ja harjaaminen stressaa lintua kovasti, senkään takia sitä ei voi pestä ja pitää pesusammioissa liian pitkään. Jos pingviini stressaantuu liikaa, se voi mennä sokkiin ja kuolla. Slippy-paran tilanne näyttää huonolta sillä öljy on päässyt höyhenien läpi nahkaan asti ja peseminen on todella hankalaa. Pesutilanteessa terveet villipingviinit yrittävät päästä pesijöidensä otteesta kaikin keinoin mutta pikkuinen Slippy alkaa olla huolestuttavan hiljainen. Eläinlääkäri huomaa että aikaa ei ole enää paljoa, joten työ on tehtävä hyvin ripeästi loppuun tai pieni pingviini menehtyy.

Jätetään Slippy hoitajien käsiin hetkeksi ja katsotaan mitä Winstonille ja Kialle kuuluu. Kotitarhassa sijaisvanhemmaksi haluava Winston yrittää yhä sulkea Kia-vaimonsa pesään - kantamalla nokassaan korsia ja lehtiä pesän ja pesän suun täyteen. Luonnossa vanhemmat hautovat munaa 40 vuorokautta. Kotitarhassa Winston hoitaa velvollisuutensa hyvin tunnollisesti. Se asettuu keinomunan päälle ja antaa Kian levätä. Kun Winston on hautonut munaa kolme viikkoa, on pariskunta tehnyt yhden pahan virheen. Winston ja Kia ovat hautoneet tunnollisesti ja pitäneet hyvää huolta pesästä mutta eläinlääkärit ovat huolissaan että he ovat hautoessaan painaneet keinomunaa liian kovaa. Näin pääsikin käymään ja keinomuna murskaantui. Toivotaan että Winston ja Kia onnistuvat ensi vuonna paremmin ja pääsevät sijaisvanhemmiksi.

Pesuasemalla pikkuista Slippyä pestään öljystä nyt kolmatta kertaa, 25 minuuttia kerrallaan. Kauaa Slippyä ei voi enää käsitellä sillä se näyttää nyt jo stressaantumisen ja apatian merkkejä. Slippyn leuan alla on vielä tiukasti kiinni oleva öljyläikkä mikä pitäisi kiireesti saada sieltä irti. Slippy alkaa nuokkua ja sen elintoiminnot hidastuvat; nyt kilpaillaan aikaa vastaan. Ryhmä saa öljyn puhdistettua nahasta juuri kun pingviinin sietokyky alkaa olla lopussa. Rankasta koettelemuksesta huolimatta, tarhaan päästessään se alkaa piristyä ja pian se syökin jo kalaa hyvällä halulla. Slippyä pidetään lämpölamppujen alla, jottei se kylmety. Kun Slippy on ollut muutamia päiviä tarhassa, sen vapauttamista luontoon aletaan suunnitella. Pingviinit ovat laumaeläimiä ja ne elävät satojen tai tuhansien lintujen yhdyskunnissa. Paluu kukoistavaan yhdyskuntaan on parasta lääkettä Slippylle ja vihdoin koittaa suuri päivä: Slippyä lähdetään viemään merenrannalle, omien lajitoveriensa joukkoon. Slippy laitetaan pahvilaatikkoon, jossa on ilmareikiä ja matka rantaan alkaa. Samalla vapautetaan kymmenen muuta Slippyn ikäistä pientä pingviiniä, jotka syystä tai toisesta ovat olleet hoitolassa, missä heidät on hoidettu kuntoon. Voi mikä riemu kun pikkuiset linnut taapertavat laatikosta pois ja tuntevat räpylöissään hiekan ja meriveden. Pikkuiset linnut lähtevät riemuiten merelle ja ei voi kuin todeta että taas ovat eläinhoitolan työntekijät tehneet upeaa ja arvokasta työtä pelastaessaan toistakymmentä pientä pingviiniä takaisin luontoon. Eläinhoitolan tarkoituksena on saada mahdollisimman monta lintua takasin luontoon mutta joitakin ei voi koskaan vapauttaa. Toiset ovat loukkaantuneet vakavasti eivätkä pysty itse pyydystämään kalaa ruuaksi ja toiset ovat niin kiintyneitä ihmisiin että ne eivät yksinkertaisesti pärjää pingviinipopulaatioissa vaan stressaavat itsensä jopa hengiltä ikävöidessään ihmishoitajiaan. Kotitarha tarjoaa kaikki mukavuudet pitkäaikaisille asukeille. Tarhassa linnut pariutuvat ja perustavat pesiä, aivan kuten tekisivät vapaina luonnossakin. Parien kinastelu, erot, riidat, pettämiset ja yhteen palaamiset ovat tarhan arkipäivää.

Kapkaupungin eläintalo herää uuteen päivään. Jokainen päivä on erilainen, ainoa yhtäläisyys on se että jokainen aamu on aina yhtä kiireinen. Pingviinit ovat hyvin nukutun yön jälkeen nälkäisiä ja kärttyisiä. Kalaa meneekin nälkäisiin kitoihin yli 150 kiloa vuorokaudessa. Hoitolassa on afrikanpingviinien lisäksi vain yksi kalliotöyhtöpingviini. Kukaan ei tiedä mistä se on hoitolaan tullut sillä kalliotöyhtöpingviinit elävät tuhansien kilometrien päässä Afrikasta. Töyhtöpingviini on naaras mutta aikanaan se sai nimekseen Rocky. Se on todella hyvin kaukana kotiseudultaan. Laji elää subantarktisella alueella ja hoitajat voivat vain arvailla miten se on päätynyt Afrikkaan. Se tulee hienosti toimeen afrikanpingviinien kanssa. Rockylla on keskuksessa erityinen ihmisystävä, kuntoutusjohtaja Nicky. Eräänä päivänä kun Rocky haluaa halauksen kuntouttajaltaan, kuntouttaja Nicky huomaa että heidän välillään on jotain - nimittäin Rockyn hyvin pullea vartalo. Rocky-neiti kun sattuu rakastamaan sardiineja aivan liikaa. Afrikanpingviinien ruokaa ovat sardiinit ja myös Rocky syö niitä. Vaaka paljastaa että Rockylla on ylipainoa reippaasti yli 1000 grammaa ja se on pienelle pingviinille paljon. Rockyn pitäisi painaa alle 2,5 kiloa mutta se painaa 3,6 kiloa, joten nyt alkaa dieetti ja kuntokuuri. Sardiineja Rocky ei enää saa kuin maksimissaan puolet siitä mitä se ennen on saanut. Ylipaino voi aiheuttaa sydän - ja nivelongelmia, aivan kuten ihmisilläkin. Rockyn ruoka luonnossa olisi vähärasvainen kalmari. Painonnousun pysäyttämiseen tarvitaan rakkautta ja tiukkaa kuria. Rockya moinen dieetti ei voisi vähempää kiinnostaa, se näyttää mieltä oikein kunnolla, eikä suostu edes halattavaksi. Toki alkuun Rocky meni halaamaan mielellään, kun luuli sillä tavoin saavansa rasvaista sardiinia mutta kun halaus ei auttanut Rocky alkoi mököttämään. Rockylle laadittiin ruokalista ja se punnitaan kahdesti viikossa kunnes paino alkaa laskea. Sen jälkeen hoitajat siirtyvät ylläpitoravintoon. Rocky sattuu olemaan intohimoinen sardiinien syöjä joten syönnin rajoittaminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Ruoka-aikaan Rocky tulee noutamaan kalaa ja muiden pingviinien täytyy olla hyvin varuillaan ettei Rocky varasta kaloja toisten pingviinien nokasta. Rockylle annostellaan vain yksi tai kaksi sardiinia, puolet vähemmän kuin aikaisemmin. Täydennykseksi se saa laihdutusruokaa, kalmaria, mutta kalmariin tottumaton lintu ei uudesta ruuasta pidä, ei ollenkaan.

Kahden viikon jälkeen on Rockyn ensimmäinen punnitus. Paino on laskenut 100 grammaa - painonlasku on vähäinen mutta laskua on kuitenkin tapahtunut. Paino kuitenkin pitäisi saada laskemaan alle kolmen kilon vajaassa kuukaudessa. Miten mahtaa käydä?

Kuukausi on kulunut ja Rockyn paino pysyy ennallaan. Hoitolan työntekijät ovat ihmeissään; mitä ihmettä tapahtuu ja mistä Rocky napsii ylimääräistä ruokaa?Henkilökunta alkaa seurata valvontakameroista ovelan Rockyn liikkeitä ja huomaavatkin pian miksi Rocky-pullukan paino ei laske. Rocky on poikennut ruokavaliostaan. Joskus ruokailusta jää tähteitä uima-altaan pohjalle ja kukapa muukaan ne sieltä käy napsimassa kuin ovela paksukainen, Rocky. Ylipaino voi pahimmassa tapauksessa tappaa linnun joten Rockyn on parannettava tapansa välittömästi. Saadakseen laihdutuksen käyntiin, linnulle laaditaan liikuntaohjelma. Rocky ui kuntoutettavien pingviinien kanssa vähintään kaksi kertaa päivässä. Kuntoutusaltaassa on jyrkät reunat, joten lintu ei pääse sieltä pois vaan sen on uitava 20 minuuttia kerrallaan. Se on vähän sama kuin ihminen pakotettaisiin juoksumatolle 20 minuutiksi. Mutta tämä kaikki on Rockyn parhaaksi. Voi Rocky, oliko sinun pakko olla niin ahne ja ovela? Nähtäväksi jää miten kärttyisä ja ylensyönyt Rocky selviää pakkoliikunnasta.

Kun Rocky laitettiin altaaseen, päivän ensimmäiseen kuntoiluun, hoitajat sanoivat Rockylle, että toivottavasti et uppoa kun olet niin kovin paksu. Mielestäni tuo oli hieman pahasti sanottu ja lintu katsoikin hoitajaansa hyvin loukkaantunen näköisenä. Lintu äänteli aivan kuin olisi halunnut sanoa että on hänelläkin tunteet eikä häntä saa pilkata. Minkäs sille voi jos ruoka maistuu. Eräällä hoitajalla oli Rockyn kanssa pitkät keskustelut uintisession jälkeen ja Rocky oli kuulemma antanut ymmärtää että hän ei suinkaan ole lihava, hän on vain hieman roteva, sitä paitsi tarhan urospingviinit ovat vallan ihastuneita Rockyyn ja hänen muodokkaaseen vartaloonsa. Rocky ei ole vielä saanut siippaa itselleen, hän kun on eri pingviinilajia kuin muut hoitolan linnut. Kavereita Rockyllä kyllä on paljon. Pikkuhiljaa Rocky alkaa sopeutua veteen ja pian hän uikin kuntoaltaassa niinkin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Lintu ei enää hengästy yhtä herkästi kuin aiemmin ja muutaman vesiaerobic-viikon jälkeen neiti on jälleen hyvässä kunnossa ja hyppii ja taapertaa hoitajien perässä. Rocky on selvästi tyytyväinen uuteen hoikkaan ulkomuotoonsa. Vaaka tosin näyttää vieläkin yli kolmea kiloa, mutta hiljaa hyvä tulee.

Aurinko alkaa mennä mailleen ja pingviinit hakeutuvat pesiinsä yöunille. Millainen päivä huomenna on tiedossa? Se selviää kohta.

Kapkaupunki alkaa hiljalleen heräillä uuteen päivää, mutta pingviinihoitolassa asukit ovat olleet jo pitkään hereillä. Hoitolassa työt alkavat jo paljon ennen aamunkoittoa eivätkä lopu ennen iltamyöhää. Mekkala aamuisin on huumaava kun nälkäiset linnut huutavat aamupalan perään. Nälkäisinä ne ovat kärttyisiä ja aamutuimaan pingviinien välillä päästään todistamaan suurimmat riidat. Kalaa täytyy valmistella niin poikasille kuin myös täysikasvuisille linnuille. Kun hoitaja tulee kalasammion kanssa ulos pingviinit taapertavat kuin raketit hoitajan luo ja jokainen luonnollisesti yrittää olla ensimmäinen kuka aamupalan saa. Niille on aivan turha sanoa, että jokaiselle on kalaa riittämiin, mutta nämä nälkäiset linnut eivät ota hoitajan puheita kuuleviin korviinsa; ruokaa on saatava pian! Pingviinit unohtavat tyystin käytöstavat kun ruokaa on näköpiirissä.

Aamiaisen jälkeen alkaa hoitolan tavanomainen työskentely; vapaaehtoiset lähtevät etsimään rannoilta, tienvarsilta ja pusikoista loukkaantuneita ja nälkiintyneitä lintuja sekä vanhempien hylkäämiä poikasia ja munia. Yksi ryhmä siivoaa altaita ja hoitolan pihaa. Eläinlääkärit tarkastavat huonossa kunnossa olevia lintuja, ottavat röntgenkuvia ja suorittavat leikkauksia.

Tänään huomio kiinnittyy kahteen urokseen. Toinen on aikamiespoika Pete. Pete on iso mammanpoika joka ei suostu muuttamaan omilleen vaan asustaa edelleen vanhempiensa pesässä. Sen olisi pitänyt lähteä kotipesästä jo puoli vuotta sitten, mutta Petepä ei lähde ja tällainen käytös ei ole tuon ikäiselle pingviiniurokselle normaalia.

Toinen uros on Edgar, joka yrittää kaikin keinoin miellyttää nuorta tyttöystäväänsä. Edgar varastaa pesämateriaalia muiden pesistä ja vie ruohot omaan pesäänsä. Edgarilla on vain yksi silmä ja sillä on hyvin iso nokka. Edgar näyttää kolmekymppiseltä vaikka hän on vastikään täyttänyt kahdeksan vuotta. Edgar laahustaa kuin vanha, keski-iän ohittanut herra. Edgar on vähemmän suloinen pingviini, mutta tuo isonokkainen, yksisilmäinen laahustaja on löytänyt itselleen hyvin nuoren ja kauniin parin, kaksivuotiaan Juniperin. Hoitajat eivät oikein käsitä miten Edgar on hurmannut Juniperin, mutta Juniper vaikuttaa olevan hyvin ihastunut isonokkaiseen sulhaseensa. Edgarissa täytyy olla jotain mikä viehättää naaraita. Fiksuna lintuna Edgar haluaa pitää Juniperin tyytyväisenä varmistamalla että Juniper saa vain parasta; maukkaimmat kalat kalaämpäristä ja parhaat korret pesään.

Takaisin mammanpoika Peteen. Petelle tuotiin oma hieno pesä lähelle emon ja isän pesää, mutta peräkamarinpojalle pesä ei kelpaa, hän haluaa olla pesässä minne hän on syntynyt. Saas nähdä milloin Pete muuttaa; viimeistään silloin kun hän löytää kumppanin - jos löytää. Vai onko niin että Pete ei edes etsi kumppania, hän tulee aina olemaan emonsa ja isänsä aikamiespoika.

Lintuhoitolassa asuu pysyvästi muutama lintu, jotka eivät mitenkään selviytyisi enää luonnossa, sillä heidän raajansa on jouduttu aikanaan amputoimaan. Raajan menetyksen ei onneksi tarvitse olla kuolemantuomio ; linnut saavat elää melko ylellisessä kotitarhassa, joka on keskuksen alue pysyville asukeille. Yhdelle hurmaavimmista amputoiduista linnuista, amputaatiovamma on pienin ongelmista. Cedric tuli keskukseen vuonna 2008 ja sen jalka oli pahoin loukkaantunut. Jalkaa ei voitu parantaa joten se piti amputoida. Valitettavasti jalka jouduttiin amputoimaan niin ylhäältä että sen eläminen vapaana lintuna pingviinipopulaatioissa ei missään nimessä olisi onnistunut. Jos lintu jää tarhan vakituiseksi asukiksi, sen täytyy pystyä kuitenkin liikkumaan ja uimaan. Cedric on hieman kömpelö maalla mutta vedessä hän on kuin uimamaisteri. Ainoa ongelma on, miten Cedric pääsee uima-altaasta pois vain yhdellä räpylällä. Tähän ongelmaan Cedric on keksinyt varsin nokkelan erikoistekniikan. Cedric tietää että nousu on vaikeaa, joten se kiihdyttää vauhtia ja pomppaa kuin korkki ylös altaasta. Cedricin elämänlaatuun vaikuttaa myös toinen tekijä; vaimo, Robyn. Robyn on ollut hoitolan pysyväisasukki vuodesta 2010. Robyn oli hyvin laiha ja sen oikea silmä oli sokeutunut. Vuodesta 2010 Cedric ja Robyn ovat olleet pari. Nyt voisi sanoa, että siinä rampa sokeaa taluttaa. On hyvin liikuttavaa nähdä kuinka nämä kaksi hieman vammautunutta lintua tekevät asioita yhdessä.

Nyt Robynin vuotuinen sulkasato on alkanut, eikä Robyn ole kovinkaan kaunista katseltavaa. Sulkasato kestää yleensä kolme viikkoa, jonka aikana lintu tiputtaa vanhat höyhenet ja kasvattaa tilalle uudet. Jostain syystä Robynin sulkasato on keskeytynyt puolessa välissä. Se on yleinen mutta hyvin epäesteettinen ilmiö. Tämä voi johtua energianpuutteesta tai stressistä tai vaikkapa säästä. Mutta vaikka Robyn näyttää haaskalinnulta, Cedric palvoo sitä ja on erittäin kuuliainen aviomies vähemmän kauniille vaimolleen. Cedric tekee pesästä entistäkin viihtyisämmän jotta Robynin olisi hyvä olla siellä, se kerää pesään materiaalia, vaikka materiaalin kerääminen on hyvin vaikeaa sille, toinen jalka kun on paljon toista lyhyempi.

Cedricin elämä ja parisuhde kääntyy hetkellisesti päälaelleen kun Robyn kasvattaa uudet höyhenet ja on saman tein lintukeskuksen viehättävin pingviini. Robyn flirttailee kaikkien uroksien kanssa, taitaa mokoma jopa pettää miestään. Cedric-parka on aivan sokissa kun vaimo huitelee päivät pitkät muiden urosten kanssa ja selvästi nauttii siitä että jokainen tarhan miespuolinen pingviini on hänen perässään. Robynista on tullut hetkessä pingviinijumalatar. Tämä jumalatar on unohtanut rakastavan puolisonsa ja keikistelee päivät pitkät muille miehille - ei kovin hyvää käytöstä Robynilta. Muiden urosten mielenkiinto Robynia kohtaa raivostuttaa Cedricin. Ennen kotioloissa viihtyvä Robyn esittelee nykyään uusia höyheniään altaalla. Cedric-reppana voi vain odottaa kotipesässä että vaimo tulisi järkiinsä ja palaisi kotiin. Cedric pohtii mitä se voisi tehdä saadakseen vaimonsa takaisin. Cedric on katsellut vaimonsa flirttailua monta päivää ja nyt Cedricin mitta on täysi. Cedric lähtee pesästään ja kurkkii muihin pesiin - aikooko Cedric lähteä etsimään uutta emäntää. Lintu vaeltaa pitkiä matkoja, amputoidulla jalallaan ja kävely täytyy olla sille vaikeaa. Kun Robyn huomaa että Cedric on häipynyt pesästään, se lopettaa flirttailun ja lähtee etsimään puolisoaan. Cedric pysyy piilossa ja antaa hävyttömän emäntänsä potea huonoa omaatuntoa. Lopulta Cedric tekee päätöksen ja ontuu takaisin pesälle missä Robyn odottaa. Linnut sopivat riitansa ja ovat jälleen yhtä tiiviisti yhdessä kuin aina ennenkin.

Toki lintuhoitolassa myös menetetään lintuja, vaikka lääkäri tekevät kaikkensa. Keskityin kuitenkin tässä artikkelissa iloisiin asioihin ja kerroin muutamasta päivästä Kapkaupungin pingviini hoitolassa. Annan kaiken kunnioitukseni hoitolan työntekijöille jotka uurastavat aamusta iltaan ettei tämä pingviinilaji kuolisi sukupuuttoon.

Tällaisia ovat päivät pingviinihoitolassa, jossa tapellaan, rakastutaan, ja parannutaan takaisin luontoon. Toivoa sopii ettei pingviinit koskaan kuole sukupuuttoon!

Kirjoittanut: Anna Lempinen