Uhkapeliriippuvuus - uusi kansantauti?
Lähemmäs jokainen meistä on työntänyt joskus peliautomaatin
sisään kolikon tai kaksi. Joko päävoiton toivossa tai vain ihan ajankuluksi.
Peliautomaatteja löytää nykyään joka puolelta - kaupoista, kioskeilta,
odotustiloista. Mutta olisipa vain näissä, siinä olisi rajoitettu pääsy aukioloaikojen
kanssa. Mutta ei! Internet, tuo pirulainen joka muutamalla viippaisulla tarjoaa
pääsyn mitä ihmeellisimpiin pelisaleihin, kellon ympäri. Se helpottaa pelaamaan
pääsemistä ja samalla vaikeuttaa siitä eroon pääsemistä. Kuinka moni on kotona
syysillan harmaudessa ajatellut menevänsä ***-sivulle slottaamaan muutaman
euron? Varmasti hyvin moni. Kuinka moni taas haluaisi eroon mutta jatkuvasti
silmien eteen tulvivien mainosten eri kasinoilta ja Affiliate-pelaajien
hurmokselliset voittotarinat saavat hänet taas "retkahtamaan"? Tähän vastaus on
myös hyvin moni.
Miksi kutsun mukavaa ajanvietettä josta voi myös voittaa rahaa, riippuvuudeksi? No, ajatellaan ensin aivan perusteita. Kaikki toiminta, josta ihminen saa kiksejä ja aivojen välittäjäaineet ja muut kuten endorfiini, oksitosiini sekä adrenaliini ovat mukana kuvioissa, eli siis tuntee mielihyvää em. aineiden toiminnan vuoksi, on potentiaalinen riippuvuusaihe. Kolikkojen kilinä, valot, voiton tuoma huuma ja se "juuri oli niin lähellä päävoitto"- tunne antaa pelaajalle juuri sen verran henkistä orgasmia, että on ensin mukava ja lopulta pakko jatkaa pelaamista.
Mietitte, miksi suhtaudun tähän niin intohimoisesti? Miksi edes jauhan peliriippuvuudesta, sehän on vain jonnejen räiskintäpelimania ja eläkeläisten hedelmäpeli-addiktio. Sanotaan ja ajatellaan ettei työssäkäyvä, fiksu ja "normaali" kansalainen peliriippuvaiseksi tule - hän ei ole niin tyhmä, että suoltaa rahansa kiertoradalle, jonka keskustähtenä on kotimaiset toimijat tai Maltan verovapaan paratiisin uudet kasinoyrittäjät, ja jonka tähdet joskus sylkevät sisuksistaan supertähden eli isomman voiton. Huomaa, että astronomiset faktat eivät ole oikein tässä tekstissä.
Kyllä se nyt vaan menee niin että peliaddiktio, kuten mikään muukaan riippuvuus ei katso ihmisen älykkyyttä, sosiaalista statusta tai työpaikkaa. Riippuvuus on sairaus, joka kehittyy psykologisten, biologisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta perintötekijöiden altistamana. Monet riippuvaiset ovat juuri heitä kenestä vähiten sitä uskoisi. Mm tästä sekä siitä kuinka addiktiot vievät mukanaan (on ihminen lääkäri tai työtön) olen jutellut monien peliriippuvaisten kanssa ja käydessäni mm. NA-ryhmissä, on siellä ollut moniriippuvaisia ihmisiä; niin aineista kuin pelaamisesta vieroittautuvia. Ja näissä paikoissa olen tavannut pelaajia laidasta laitan; työttömiä, työssäkäyviä, opiskelijoita, pääjohtajia ja toimitusjohtajia. Siellä sulassa sovussa istuu akateemisesti koulutettuja sekä peruskoulunsa käyneitä ja keskustelevat pelaamisen haitoista. Peliriippuvuus koskee jokaista yhteiskuntaluokkaa.
Tiedän erään lääkärin, joka pelasi yksityisen praktiikkansa, autonsa, talonsa nk. hienoston asuinalueelta ja samassa meni myös perhe. Hän asuu nyt vuokralla pääkaupunkiseudulla korttelissa, jota ei kovin korkealle arvosteta. Hän sanoi kerran tavatessamme, ettei itsekään lääkiksen alussa uskonut, että korkeasti koulutettu henkilö kuten hän, voisi tulla peliriippuvaiseksi. Se vaan ei katso ihmisen olosuhteita. Se vaanii kaikkialla -samoin kuin muutkin riippuvuudet, on se sitten substanssiriippuvuus (alkoholi, huumeet, lääkkeet) tai toiminnallinen riippuvuus (seksi, syöminen, jo mainittu pelaaminen tms.).
Ihminen, joka on sairastunut tautiin nimeltä riippuvuus, ei ole tyhmä, välinpitämätön, valehtelija (toimintaan sairauden edetessä tosin usein tulee mukaan valehtelu, mutta tarkoitan nyt, että he eivät keksi sairauttaan) tai selkärangaton. Usein ajatellaan riippuvuuksista puhuttaessa vain aineriippuvuuksia, mutta niin monet muut asiat kuuluvat tähän samaan kategoriaan. Jotkin riippuvuudet eivät näy päällepäin, eivätkä vaikuta niin suoraan läheisiin ihmisiin kuin toiset. Yhtälailla ne ovat kuitenkin sairauden seurausta. Jokin, joka on alkanut kokeiluna, pakenemisena tylsyydestä tai silkasta hölmöydestä, saattaa muotoutua kuolemaan, vankilaan, konkurssiin tai asunnottomuuteen johtavaksi oravanpyöräksi. Ihmiset alkavat karttaa ja leima, jota kannat sisälläsi koko ajan, tuntuu muotoutuvan entistä näkyvämmäksi. Samaan aikaan kuitenkin itket itsesi uneen ja taistelet joka päivä saadaksesi pidettyä itsellesi, vaimollesi, äidillesi tai ohjaajallesi, tai Jumalalle antamasi lupauksen siitä, ettet tänään retkahda. Sitten kun se lipsahdus tulee, katsotaan sinua kuin kaiken menettänyttä. Ei riitä, että itselläsi on jo tarpeeksi paha morkkis.
Riippuvuuksien kanssa taisteleva ihminen on usein hyvin herkkä, kaiken sen kovetetun ulkokuoren alla. Hän tarvitsee rakkautta, tukea ja armoa. Se on tottakai läheisille vaikeaa, kun jatkuvasti lupaukset sirpaloituvat silmien edessä, mutta vaikeaa se on hänellekin, joka ne rikkoo. En tarkoita, että addikteja tulisi paapoa ja kaikki hyväksyä ja antaa anteeksi, vaikka mikä olisi, mutta pyydän sitä, että opittaisiin näkemään se ihminen sieltä kuonan alta; se joka itsekin kärsii. Annetaan apua oikeilla keinoilla heille, jotka sitä tarvitsevat, eikä haukuta ja nimitellä, mollata julkisesti ja yleistetä jokaista riippuvaista muutaman huonon kokemuksen takia. Nyt ajattelette narkomaaneja ja alkoholisteja tuon äskeisen lauseen kohdalla, mutta kyse on ihan jokaisesta addiktista, kaikki me ajattelemme samalla tavalla.
Sanoin me. Kyllä, olen itsekin addikti; toipuva narkomaani sekä peliriippuvuudesta eroon pyrkivä uhkapelaaja.
Riippuvuuteen on olemassa apua, et ole yksin.
Alla muutamia paikkoja, joista voit hakea apua:
Kirjoittanut: Kia Markkanen